Kun tyttö oli ihan pikkuinen olin todella tarkka siitä että hän nukkuu omassa sängyssään, isopapan tekemässä kehdossa, meidän sängyn vieressä. Olin todella tarkka siihen asti kunnes muutettiin tähän uuteen asuntoon. Täällä tytön oli tarkoitus siirtyä pinnasänkyyn ja oppia siellä nukahtamaan ja nukkumaan itsekseen.
Voi kuinka väärässä olinkaan.
Tapaus tempperamentti ei alkuunkaan halunnut nukkua omassa sängyssä, siis uudessa kodissa ja uudessa pinnasängyssä. Kehdossa hän toki nukkui noin puolivuotiaaksi asti tyytyväisenä kun aina syötön jälkeen hänet sinne laskin.
Tämä meidän elohiiri on hurjan levoton nukkuja, sanoi jopa mummi kun tyttö oli yökylässä ensimmäistä kertaa. Pyörii ja hyörii kuin häkkyrä. Sen olen kyllä itsekin huomannut. Nukkuessaan meidän välissä tai omassa sängyssä, paikkalla ei ole väliä. Hän saattaa keskellä yötä nousta sängyssä silmät kiinni istumaan ja rojahtaa siitä sitten selälleen, autuaan tietämättömänä siitä onko seläntakana pinnasängyn laidat vai äidin pehmeä maha. Ja jos sattuu olemaan niin ikävä tilanne että hänet on laitettu pinnasänkyyn nukkumaan niin järkyttävä hysteerinen huutohan siitä tulee kun ne typerät laidat herättää kolinallaan kesken unien.
Haluaisin niin kovasti saada tytön viihtymään omassa pinnasängyssään ja tietysti olemaan satuttamatta siellä itseään.
Olenkin miettinyt olisiko pinnasängyn reunasuojista apua? Suurin osa malleista vaan on liian matalia tai liian lituskoita suojaamaan pientä päätä kolhuilta. Lisäksi en ole löytänyt kovin montaa kaunista vaihtoehtoa.
Yritin etsiä, mutta en löytänyt joten
Kuulisin mielelläni kokemuksia tästä kyseisestä päätysuojasta?